Koronakriisi kärjistää kulttuuritalouden rakenteellista epävakautta ja epätasa-arvoa

xx

Katsaus koronan vaikutuksista taiteen ja kulttuurin alojen toimintaedellytyksiin ja kulttuuripolitiikkaan Suomessa

x

Kohti valoa, kulttuuripolitiikka

Tutkimuksen tekeminen ja tutkitun tiedon merkitys korostuvat yhteiskunnassa, jossa asiat kehittyvät ja muuttuvat välillä hyvinkin nopeasti. Monimuotoinen ja muuttuva taiteen ja kulttuurin kenttä ja kulttuuripoliittinen päätöksenteko tarvitsevat tässä ajassa tuekseen monialaista ja ajassa kiinni olevaa kulttuuripolitiikan tutkimusta, joka lisää ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöistä, haastaa kyseenalaistamaan olemassa olevia vastauksia ja nostaa esiin epäkohtia. Näihin tarpeisiin vastaavat osaltaan myös tämänkertaisen vuosikirjan artikkelit ja muut tekstit, tuoden valoa muun muassa ulkomaalaissyntyisiin taiteilijoihin, osallistamisen edistämiseen, kulttuuridiplomatiaan sekä julkiseen taiteeseen ja kaupunkikulttuuriin liittyviin kysymyksiin, koronapandemiaa unohtamatta.

Ammattitaiteilijuus ja kirjailijana olemisen ehdot muunkielisten kirjailijoiden näkökulmasta

In this article I describe the results of a questionnaire survey done on non-dominant language writers in Finland, and reflect this on the criteria by which a professional artist has been traditionally defined in Finland. The background data consists of reports and studies on artists' social standing conducted by Arts Promotion Center Finland, Cupore and the Finnish Writers' Union. There were 31 responses to the study from non-dominant language residents of Finland who identify themselves as writers. Among these writers, the most often mentioned factor to define a professional writer were published works. Published works have also been central when a professional artist / writer has been defined in the Finnish art support system since its beginning in the late 1960's and early 1970's, and indirectly they are important also when professionalism is defined through memberships of trade unions, grants, main income source etc. as in all these evaluation in based on work that has been approved as part of the art world, i. e published by a publishing house. According to this reflection, the Finnish way of defining a professional writer to a great extent excludes writers who are unable to publish their work on paper through commercial publishing houses, let alone in Finnish or Swedish. This is the case with most writers with refugee, assylum seeker or voluntary exile background, or writers who come from countries with a different publishing industry from the Finnish model, or whose audiences are spread in all parts of the globe; instead, they publish online for political, financial, or practical reasons. My article strengthens the argument that the Finnish institutionalist way of defining a professional artist needs to be modified, especially on the level of institutional practises, to meet the reality of a quickly multilingualized society.

Nuorten yhteiskunnallinen osallistaminen kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnan kautta

Nuorten osallistumisen ja osallisuuden lisäämisestä on tullut tärkeä yhteiskunnallinen tavoite, jota yritetään edistää erilaisten ohjelmien ja projektien kautta. Tarkastelemme artikkelissa osallistamista tutkimalla nuorille vuosina 2017­–2018 suunnattua kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa Keski-Suomessa. Tutkimme, miten kulttuuriin liittyvällä toiminnalla pyritään edistämään nuorten laajempaa yhteiskunnallista osallistumista ja osallisuutta. Olemme haastatelleet 15 projekteissa työskentelevää tai vapaaehtoisena toimivaa henkilöä, ja analysoineet aineistoa osallistumisen kulttuurisen, sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen ulottuvuuden kautta. Tulosten mukaan nuorten osallistumista tutkittaessa on tärkeää nähdä kulttuuriin osallistuminen laajan määritelmän kautta, jotta voidaan tunnistaa myös ne osallistumisen tavat ja muodot, jotka jäävät helposti virallisten tarkastelujen ulkopuolelle. Nuorten osallistumisen ja osallisuuden rakentuminen on moninainen ja pienistä askelista rakentuva prosessi.

Kotiinpaluu, jotenkin? – Kulttuuripolitiikan moniselitteisyydestä ja työntövoimista

Pääkirjoituksen otsikkoon nostettu idea kotiinpaluusta viittaa samannimisessä kappaleessa esitettyyn haaveeseen ”noin vain palata kotiin”, jos joku vain ensin ”voitelee tiedolla päät ja mielet tyynnyttää”. Erinäisten uudistusten, innovaatiotoiveiden ja digitoimisprosessien keskellä syvällinen lukeminen ja puntaroitu kirjoittaminen ovat kuitenkin yhä edelleen tehokkaimpia konsteja itse kunkin ottaa vastuuta oman ajattelunsa kehittämisestä. Muuttuvassa yhteiskunnassa kulttuuripolitiikallakaan ei ole auvoista alkukotia, johon palata, vaan muutosvoimattyöntävät sitäkin, vaikka inertia kuinka panisi hanttiin. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja tarjoaa tätä prosessia varten kanavia erilaisille tekstilajeille vertaisarvioiduista artikkeleista kirja-arvioihin ja kolumneihin. Tässä yhteydessä tiedoksi myös saatettakoon, että vastaisuudessa vuosikirjassa julkaistavat vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit julkaistaan heti niiden valmistuttua, ennen julkaisun koontia (online first -menettely).

Kulttuuripolitiikan visiot ja jatkuvuus

Poliittiset puolueet ovat merkittäviä kulttuuripoliittisia vaikuttajia: ne ovat avainasemassa määrittelemässä sitä, mitä kulttuuripolitiikka on ja miten sitä yhteiskunnassa harjoitetaan. Puolueilla on omia kulttuuriin kohdistuvia asenteitaan ja tavoitteitaan. Näistä saa tietoa etenkin erilaisista ohjelmista: laajoista yleisohjelmista, rajatusti taide- ja kulttuuripolitiikkaa ja muita politiikkalohkoja koskevista erityisohjelmista sekä vaalikauden tavoitteita kuvaavista vaaliohjelmista. Tässä katsauksessa keskitymme jälkimmäisiin. Puolueiden kevään 2019 eduskuntavaaliohjelmien ja tuoreimpien kulttuuripoliittisten erityisohjelmien kautta tarkastelemme puolueiden kulttuuripoliittista puhuntaa ja visioita julkisen kulttuuripolitiikan päämääristä. Katsaus osoittaa, että puolueiden välillä on eroja kulttuuripoliittisen puhunnan laajuudessa ja sisällössä. Kuitenkin kaikki puolueet ovat varsin sitoutuneita vakiintuneeseen kulttuuripoliittiseen järjestelmään. Tämä heijastaa hallinnon vahvaa asemaa suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Samalla puolueiden näkemykset kulttuurin määrittelystä ja kulttuuripoliittisista tavoitteista laajentavat monin osin vakiintuneen sektorihallinnon rajauksia.