Kalevalat, joita ei koottukaan kansanrunoudesta

Käsittelen artikkelissani Kalevalan synnyn uudelleenselittämistä fiktiossa. Aineistona on kolme 2000-luvun Kalevala-muunnelmaromaania, joiden tarinamaailmat ovat erilaiset. Yksi sijoittaa Kalevalan tapahtumia ja henkilöitä fantasiamaailmaan, toinen historialliseen maailmaan ja kolmas nykypäivään. Yhteistä niille on, että kaikki nämä erilaiset tarinamaailmat tuovat Kalevalan lähemmäs lukijan maailmaa. Artikkelin lähestymistapa on kirjallisuustieteellinen, ja käytän kertomuksentutkimuksen metodeja havainnollistaakseni suhdetta, joka kohdeteoksissa muodostuu Kalevalan, teoksen oman tarinamaailman ja todellisen maailman välille. Koska tarkasteltavat kohdeteokset edustavat niin historiallista kuin fantastista kirjallisuutta, tarkastelen niiden keinoja kiinnittyä oletetun lukijan todellisuuteen sekä fantasian ja maailmanrakentamisen teorian että historiallisen romaanin teorioiden näkökulmasta. Kalevala-muunnelmissa muuntelun kohteena ei ole pelkästään Kalevalan sisältö vaan myös tietämys eepoksen ulkopuolisesta kontekstista. Muunnelmat käyttävät eepoksen sisältöaineksia omissa tarinamaailmoissaan, mutta Kalevala-muunnelmaromaanien maailmanrakentamisen strategiaan kuuluu lisäksi, että ne muuntelevat tunnettua historiaa tarinamaailmojensa sisällä korvaamalla kansanrunouden roolin Kalevalan taustalla omilla fiktiivisillä faktoillaan. Artikkelissa osoitan, kuinka tämä strategia korostaa Kalevalan todellista syntyprosessia muuttamalla sen joksikin muuksi.

Sesonkiäänimaisema kaupungissa

Sesonkiäänimaisema kaupungissa: jouluinen taustamusiikki kalendaarisena koristeluna Tässä artikkelissa tutkitaan jouluisen taustamusiikin kokemista kaupunkitilassa ja sitä, miten se ilmiönä vastaa koristelua visuaalisilla elementeillä. Jouluisella musiikilla kaupungin koristeleminen on oma erityinen kalendaarisesti ajoitettu taustamusiikkikäytäntönsä. Tämä tekee siitä kiinnostavan tutkimuskohteen, koska poikkeuksena se nostaa esiin sitä arkista äänellistä ympäristöä, johon muutoin suhtaudutaan välinpitämättömästi, vältellen tai joka usein jää huomiotta. Jouluinen taustamusiikki on äänellinen ilmiö, jota ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu keskittyneesti kuunneltavaksi. Kiinnostuksen kohteena on siis “ohikuultu” musiikki. Kiinnostavan jouluisasta taustamusiikista visuaaliseen koristeluun rinnastuvana ilmiönä tekee sen arkinen ja vuosittain toistuva luonne. Aineistona tutkimuksesssa on vuosien 2019 ja 2020 vaihteessa kerätyt havainnot kuullusta jouluisesta musiikista. Aineisto koostuu äänitilan havainnoinnin talkoistetusta keruuaineistosta sekä autoetnografisista äänimaisemahavainnoista kuuntelupäiväkirjan muodossa. Aineistoa analysoimalla selvitetään missä, milloin ja millaisissa yhteyksissä jouluista taustamusiikkia kuullaan ja millaiseksi äänelliseksi kokemukseksi se mielletään. Aineistoanalyysi taustoitetaan kuvauksella joulumusiikista osana taustamusiikkikulttuuria ja selvityksellä siitä, millaiseksi tuotteeksi se on rakennettu. Aineistosta eritellään neljä toistuvaa kokemuksellista teemaa, joilla vastataan kysymyksiin jouluisen taustamusiikin kokemisesta kaupunkitilassa ja sen koristelunomaisesta kausiluonteesta. Nämä teemat ovat 1) kokemus törmäämisestä ja tarttuvuudesta, 2) alkaminen, täystunnelma ja loppumisen ennakointi 3) vältteleminen ja välttelyn pelillistäminen sekä 4) tilallinen jokapaikkaisuus. Tutkimus osoittaa, että arkinen kokemus taustamusiikin ohikuulemisesta on monipuolisempaa ja monivivahteikkaampaa kuin taustamusiikkituotteita myyvät ja niitä tilaavat antavat ymmärtää.

Helsingin moninaiset karjalaiset muistin paikat

Artikkelin tapaustutkimuksena on kolme Helsingin kaupunkitilaan sijoittuvaa muistin paikkaa, jotka kytkeytyvät leimallisesti Karjalaan ja karjalaisuuteen. Kyseiset kohteet ovat Larin Parasken patsas, katu Meilahden kaupunginosassa ja Karjalatalo. Tutkimuskysymyksiä ovat, miten kyseiset paikat ovat kytkeytyneet Karjalaan ja rakentaneet karjalaisuutta Helsingin kaupunkitilassa sekä millaisia paikallistoimijoiden välisiä neuvotteluja kunkin muistin paikan taustalta on mahdollisesti löydettävissä. Helsingin kaupunkitilan ja kollektiivisen muistin tarkastelu kytkeytyvät tässä yhteydessä kysymykseen 2010-luvun karjalaisuuksista ja niiden suhteesta ylirajaista Karjalaa koskeviin historiallisiin mielikuviin. Lähtökohtaisena menetelmänä tutkimuksessa on hyödynnetty kaupunkisuunnistusta, joka on toteutettu Helsingissä kesäkuussa 2021. Tutkimusaineistona on käytetty tutkimuskohteiden menneisyyteen liittyviä historiallisia lähteitä, kuten arkistoaineistoja, lehtikirjoituksia, muistitietoa ja valokuvia. Lähteiden analysointimenetelmänä on toiminut lähiluku.